Suhtaudun kirjoihin, teksteihin ja lukemiseen intohimoilla. Miten kauniilla tavalla koskettava kirja voikaan puhutella lukijaansa, kulkea yhdessä hankalaa polkua, antaa lohtua, korjata menneen? Parhaimmillaan ne rohkaisevat meitä matkallamme, istuttavat taimia muutokselle, rikastuttavat tai laajentavat kokijansa maailmankuvaa. Tarinat kohottavat irti arjesta, opettavat uutta tai viihdyttävät elämän puuduttamaa. On ihanaa, että saamme nauttia erilaisista genreistä ja laajasta valikoimasta suomalaisessa kirjallisuudessa.

On kiinnostavaa, kuinka luemme kirjan oman elämänpolkumme läpi, miten tekstit avautuvat vähän omanlaisina lukijansa kokemuksista riippuen. Ne heijastavat jokaiselle hieman erilaisen kuvakulman, aivan kuten Janne Rahusen Fancy forest -lasitaideteoksen kuplat tekevät.

Kynästäni pisaroi useimmiten proosaa, samoan mielelläni myös runouden säikeissä, maistelen sanoja ja kudon niistä peittoa paljaiden varpaiden päälle. Nautin fiktion vapaudesta, kartan piirtämisestä uuteen maailmaan, kaikesta sellaisesta, johon päivätyöni osana tehdyissä asiateksteissä en rohkene horjahtaa.

Olen onnekas, ympärilläni on hieno porukka: perhe, ystäviä ja luovuutta versovat kirjoittajaryhmät. Luonto ja meri puhuvat kieltäni, silittävät otsaa, kutsuvat lähemmäs. Jos huomaan hukanneeni hymyn, se todennäköisimmin löytyy rantakalliolta, ihan siitä kaislojen ja leppeänä liplattavien aaltojen vierestä.