Viime kesänä oli Paratiisi Nauvossa ensimmäinen taidenäyttely. Miljöönä kasvihuone, jossa kasvaa viiniköynnöksiä, on niin viehättävän erilainen, että tänäkin vuonna sinne oli päästävä. Taulut on täällä useimmiten ripustettu ruostepintaisille teräslevyille, joten sekin elementti poikkeaa tavallisen näyttelytilan vaaleahkosta seinästä.

Oli mielenkiintoista nähdä, miten köynnökset olivat kasvaneet vuodessa, valokuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Tänä vuonna näyttelyssä oli 14 taiteilijan töitä. Teoksiaan esittelivät: BCEnsemble, Heidi Järvinen, Camilla Sipponen, Hanna Lehikoinen, Valtteri Heinonen, Tapio Kettunen, Meeri Koutaniemi, Pauli Viljanen, Salla Kavala, Tarmo Paunu, Tuomas Haapman ja Annika Haapman.

Teräslevyt rajaavat tilan hienovaraisesti eri näyttelytiloiksi ja monella taitelijalla olikin huoneessaan erikseen vieraskirjansa. Ehkä parasta Paratiisin kesänäyttelyissä on se, että näkee kerralla monta taiteilijaa ja keskenään erilaista taidetta: mm. maalauksia, veistoksia, keramiikkaa, valokuvataidetta. Suihkulähteen solinan, omien kenkien alla rahiseva hiekan ja meditatiivisen äänimaailman rauhoittaessa mieltä, taiteen äärelle on ihanaa pysähtyä nauttimaan. Ensimmäisellä kierroksella saa yllättyä uusista ”huoneista” löytyvistä teoksista, toisella kierroksella silmä löytää niistä uusia yksityiskohtia.

Tämän kesänä Paratiisiin oli saapunut myös eläimiä; näimme ainakin suloiset puput, katon rajassa lentävät linnut, maata kuopsuttava helmikanat ja kilpikonnan. Niiden seuraaminen on ollut varmasti mukavaa perheen pienimmille kävijöille.

Omenaa täällä ei kai olisi uskaltanut haukata, mutta kahvilan tuotteet maistuivat meistä tänäkin vuonna herkullisilta. Nautimme ne valtavan persikkapuun vierellä.

Haaveilen, että joskus voisin kirjoittaa täällä kokonaisen päivän. Ehkä ensi kesänä?